348-90-3 asetamidi, N-(4-kloori-3-(trifluorimetyyli)fenyyli)-

Kemiassa ja materiaalitieteessä epäpuhtaudet ovat kemiallisia aineita rajoitetun määrän nesteessä, kaasussa tai kiinteässä aineessa, jotka eroavat materiaalin tai yhdisteen kemiallisesta koostumuksesta.Ensinnäkin puhtaan kemikaalin tulee esiintyä termodynaamisesti ainakin yhdessä kemiallisessa faasissa, ja se voidaan myös luonnehtia sen yksikomponenttifaasikaaviolla.Toiseksi, käytännössä puhtaan kemikaalin pitäisi osoittautua homogeeniseksi (eli sen ominaisuudet eivät muutu, kun se on läpikäynyt useita peräkkäisiä analyyttisiä kemiallisia menettelyjä).Täydellinen puhdas kemikaali läpäisee kaikki lisäerottelun ja -puhdistuksen yritykset ja testit.Kolmanneksi, ja tässä keskitymme yleiseen kemialliseen määritelmään, se ei saa sisältää jälkeäkään muista kemiallisista lajeista.Todellisuudessa ei ole olemassa täysin 100-prosenttisesti puhtaita kemiallisia yhdisteitä, koska siellä on aina pieni kontaminaatio.Itse asiassa, kun analyyttisen kemian havaitsemisrajat pienenevät, havaittujen epäpuhtauksien määrä pyrkii kasvamaan.

Epäpuhtaudet ovat joko luonnossa esiintyviä tai niitä lisätään kemiallisen tai kaupallisen tuotteen synteesin aikana.Tuotannon aikana aineeseen voidaan lisätä epäpuhtauksia tarkoituksella, vahingossa, väistämättä tai satunnaisesti.

Materiaalin epäpuhtauksien määrät määritellään yleensä suhteellisesti.Eri organisaatiot ovat laatineet standardeja, jotka yrittävät määritellä valmistetun tuotteen erilaisten epäpuhtauksien sallitut tasot.Tarkkaan ottaen materiaalin puhtausaste voidaan todeta vain enemmän tai vähemmän puhtaaksi kuin jokin muu materiaali.